Liikkumisen ilo

Kuinka tuosta pienestä kääröstä on kasvanut jo iso poika?

Allergioista huolimatta poju on ollut ensimmäisistä päivistä lähtien erittäin hyvä nukkumaan ja oikein tyytyväinen tapaus kaikinpuolin. Hän oppi aikaisin kääntymään ja saas nähdä lähteekö kävelemäänkin yhtä aikaisin kuin isot veljet. Isot pojat oppivat kävelemään 9-kuukauden ikäisinä. Kovasti pieni yrittää laittaa jalkoja vatsan alle, mutta silloin pää on aina lattiaa vasten. On se rankkaa harjoitella liikkumista..

 

Eilen opittiin uusi taito. Poju osaa mennä kävelytuolilla eteenpäin ja juuri sinne mihin haluaakin mennä. Usein pysähtyy katsomaan itseään uunin lasista. Myös lipaston ripoihin yrittää tarttua kiinni ja koiraa kohti mennään aina kun koira on näköpiirissä - onhan se niin hassunhauska otus. Eilen oli ensimmäistä kertaa mennyt kävelytuolilla isin luo ja nostanut kädet ylös - halusi syliin. Voi rakasta!

 

Matot pois edestä kun minä tulen! Hyppykiikusta ei ole oikein välittänyt, enkä pojua ole usein siihen koittanutkaan laittaa. Pitääkin tänään kokeilla mitä siitä tuumaa.

 

Sitterissä viihtyy vielä melko hyvin. Aamuisin katselee siitä kun syön aamupalaa ja juon kahvia. Siinä me höpötellään ja hassutellaan - on aina niin iloisella päällä aamuisin. Koira tuo vauvalle aamuisin myös lelujansa ja toinen naureskelee. Koira vain ihmettelee, eikö tuo pieni pirpana nyt ymmärrä, että haluan leikkiä? Jos on väsy ja miltei kaikki itkettää, niin varmin hiljentymiskeino on kun pojun laittaa sitteriin ja äiti alkaa riehumaan imurin kanssa. Kyllä on kuulkaas pölyt saaneet usein kyytiä.

 

Vuorovaikutus pojun kanssa on lisääntynyt yhtäkkiä ihan huimasti. Nauraa räkättää ääneen niin suloisesti - vauvan nauru vain on niin ihanaa! Piiloa poju jaksaisi leikkiä vaikka kuinka kauan. Se on niin ihanaa kun kasvoni ovat harson takana piilossa ja kun tulen esiin päästäen jonkin äänen saan pojulta varmasti hymyn naurunpyrähdyksen kera - kerta toisensa jälkeen.

Toinen mikä on niin naurettavaa: äiti tai velipoika hyppii - mikä voikaan olla hassumpaa. Äidin kunto nousee siis kohisten kun päivittäin hyppii monet hypyt..

 

On ihastuttavaa kun poju tietää mitä seuraavaksi tapahtuu kun näytän käsissäni d-vitamiini purkkia. Avaa valmiiksi suunsa ja suloisesti maiskuttelee d-tipat masuunsa :)

 

Esikoinen on tullut koulusta ja kova kiirus oli lähteä kavereiden kanssa pihalle. Luki lukuläksynsä vauhdikkaasti pukeissa ja mehän kuuntelimme - poju oikeinkin innokkaana. 

On se ihanaa kun päivä päivältä helpottaa kun poju oppii uusia taitoja ja liikkumisen iloa. Ihanaa kun toinen ottaa pieniin käsiin leluja ja jaksaa niiden kanssa tovin jo touhata. Ehtii äitikin tekemään ihan erilailla kotihommia ja ruokaa. Aika menee vain ihan liian nopeasti, sinä olet pian jo puolivuotias!

 



Helteitä lupasivat - niin se kesä vain tulee eikä mahda mitään. Isoillakin alkaa pian kesäloma ja uimakoulu. Yksi uusi juttu on tulossa pihalle, mutta siitä vähän myöhemmin... Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

 

Asiasta kukkaruukkuun: "Onko ketään kotonaaa???" Huusi joku poika miehelleni kun kassajonossa seisoimme, eikä mies siirtynyt kun poika juoksi pikkukärryn kanssa huutaen edestakaisin ympäri kauppaa ja olisi halunnut mennä juuri siitä missä mieheni seisoi :D