perjantai 1. elokuuta 2014

Enkeleitä matkassa

HUI! Sydän jyskyttää vieläkin kun mietin asiaa.
Olin poikien kanssa tuossa keskustassa käymässä ja ylitimme suojatietä, joka on kaksiosainen. Olimme jo lähes puolivälissä toista suojatietä kun vanha mies ajaa autollansa ihan senttien päästä vauvan vaunuja mennäkseen ohitsemme. Sain vaunuja vedettyä itseeni päin ettei osunut. Vauhti oli aika hurja ja olisi kyllä tullut pahaa jälkeä jos pojun vaunut olisivat kaatuneet! Kyllä nousee vieläkin ihokarvat pystyyn ja kyyneleet silmiin kun ajattelen, mitä jos auto olisi törmännyt??? Poikien kanssa siinä rupateltiin samalla ja en muista nähneeni lähestyvää autoa.
Onneksi pojun suojelusenkelit olivat matkassa mukana eikä mitään sattunut.
 
Tämä risteys on paikkakuntamme vilkkain, joskin asumme maalla, että vilkkaus on sitten sitä luokkaa. Muistan elävästi kun opetin esikoista ylittämään tietä kun hän meni ensimmäiselle luokalle. Jäin kauemmaksi odottamaan kun harjoittelimme ja aina huusin, että nyt saa ylittää tien. No eipä aina saanutkaan, koska on näitä hurjapäitä jotka eivät vain anna tietä vaikka olisit jo lähtenyt kävelemään suojatietä. Esikoinen arasteli silloin tosi paljon tien ylityksiä. Kävikin niin ettei tainnut mennä ensimmäisellä luokalla kuin max.3krt pyörällä kouluun. Nyt menee jo kuin vanha tekijä.
 
Kuten sanottu, ei tienylitystä saa pitää itsestäänselvyytenä! Vaikka olisit jo kuinka pitkällä kävelemässä tien yli, voi sivustasi tulla auto joka ei ehdi jäädä odottamaan, vaan haluaa päästä ohitsesi. Olen monesti testannut kun olen ollut vauvan kanssa vaunuilemassa, niin KAIKKI tätä tämänpäiväistä lukuunottamatta ovat pysähtyneet ja antaneet tietä kun olen jo astumassa vaunujen kanssa suojatielle. Ihan kauhulla muistelen näitä uutisia, joissa auto on pysähtynyt suojatien eteen, mutta vastakkaisesta suunnasta tullut ei pysähdykkään vaan ajaa jalankulkijan päälle.
 
Itse olen myös pyrkinyt ryhdistäytymään ja antamaan tietä suojatien ylittäjille, kohdella heitä niin kuin toivoisin minua kohdeltavan. Muistan nyt olla myös ennakkoluuloinen ja valppaana, että saan ylittää tien ehjänä ja vahingoittumattomana.
 
(Tässä kuvasin kaukaa vaalenpunaista Hello kitty autoa, enkä vielä tajunnut, että tämä kuva tulisi tämänpäiväiseen blogitestiini kuvassa näkyvän suojatien takia. Tämä ei ole SE suojatie, mutta kuitenkin turvallinen ylikulku jalankulkijoille.)
 
Kiittäen tästä päivästä!
 


4 kommenttia:

  1. Herranen aika, onneksi teille ei käynyt mitään!!
    Tuollaisilta läheltä piti-kuskeilta pitäisi ottaa saman tien auto pois kortin lisäksi.

    VastaaPoista
  2. Hui kamala! Eikö se edes hidastanut sen jälkeen tai mitään? Meni vaan menojaan? Ihan hirveää! Olikohan se sitten niin vanha mies jo, että saisi kortinkin ottaa pois.... välillä tuntuu, että nykyään ihan liian pitkään ja huonokuntoiset saavat vielä ajella autolla. Muutenkin liikenteessä saa olla tosi tarkkana. Olen myös tullut siihen lopputulokseen, että vaikka itse miten hyvin ajaisit/toimisit, niin joku muu saattaa rysäyttää päälle koska tahansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei pysähtynyt vaan meni menojaan ja yhtä lujaa! Kyllä jäin suu ammollaan katsomaan.. Kyllä olen lapsillekin takonut nyt päähän, että luottaa ei saa pätkääkään siihen että autot päästäisivät. Säikähtivät itsekin!

      Poista