Äidin omaa aikaa

Poju on nyt viikon verran ollut krätyinen kuin ampiainen. Eroahdistus on suuri! Heti kitisee ja itkee kun en ole paikalla / näkyvissä. Lattialla ei ole hyvä, sylissä ei ole hyvä, kävelytuolissa ei ole hyvä, rattaissa ei ole hyvä, paitsi jos niiden kanssa on lenkillä ja ne liikkuu kokoajan - auta armias jos  ne pysähtyvät niin kuuluu: eeeee-eeeiiii ja kovaan ääneen :D Ainoastaan pihakiikussa on hyvä olla, että ihan naurattaa! Päiväunia poju on nukkunut tänään 3krt puolisen tuntia, ettei äiti ole ehtinyt mitään järkevää tekemään ja sitä tekemistä oikeasti olisi, niin kuin meillä äideillä nyt noin yleisesti ottaen on aina. Eikä tässä vielä kaikki! Esikoisella on myös joku esiteinivaihe ilmeisesti menossa kun kaikki on kokoajan huonosti, mikään ei ole hyvin teki niin tai näin. Keskimmäisellä on onneksi ihanan seesteinen elämänvaihe, joka vähän rauhoittaa tilannetta. Tämä äiti yrittää päivät pitkät kaikkensa, että herrasväellä olisi hyvä olla. Joten olenhan ansainnut päivittäin (toki lepopäiviäkin on) itselleni pienen hengähdystauon? Edes sen maksimissaan yhden tunnin? Sitä ilta-aikaahan tähän ei lasketa kun koko talo nukkuu ja äiti ehtii hetkeksi istahtamaankin ja menee vasta puolenyön aikoihin nukkumaan..

Joten olen edelleen käynyt reippaasti lenkillä ja enemmän pyörälenkillä kun sain vihdoin ja viimein elämäni ensimmäisen kunnollisen polkupyörän. Menin ja myin meidän 2-vuotta vanhat mummispyörät ja sain niiden hinnalla ostettua itselleni kunnon polkupyörän jolla on oikeasti mukava ajaa pitkiä lenkkejä. Olen nyt innostunut tekemään yli 10km pyörälenkkejä - tänään poljin 17km. En niinkään välitä kävelemisestä, enkä juoksemisesta, mutta tuo pyöräily on vain niin ihanaa. Nyt kun on oikeasti hyvä pyörä alla. Olen yrittänyt tunnin lenkkejä tehdä ja oli eilen ihana huomata, että kuntoni on oikeasti kohentunut hurjasti. En muista aikaa koska olisin juossut noin pitkiä pätkiä kuin eilen. Mies tuli myös kävelylenkille kanssani ja monta kertaa sanoi, että pitääkö sitä juosta niin kovaa? Vaikka ihan reipasta kävelyä mennä lönkyttelin.

 

Haaveilen myös kahvakuulatunneille menemisestä kun uusi jumppakausi alkaa nyt syksyllä. Salilla haluaisin myös alkaa käymään, mutta kun tarvitsisin ensin vähän ohjausta, että osaisin käyttää niitä laitteita oikeaoppisesti että kehtaisi mennä muiden silmien alla sinne kuntoilemaan. Meillä on täällä käpykylässä vain uimahallin kuntosali, joten siellä ei paljon personal trainereita tai muita olekaan. Olenkin nauranut miehelle, että taidan mennä eläkeläisten ohjatulle kuntosalitunnille, niin pääsen jyvälle tuosta hommasta. Sellainen kun tuolla kuntosalilla on viikoittain! Pianotuntien lisäksi näistä haaveilen...

 Tässä kuvassa juuri pyörälenkiltä tulossa. On nuo housut niin nappiostos kyllä! Nyt monen päivän kokemuksella täytyy sanoa, että ovat ihanan lämpimät tuulisellakin säällä, eivätkä hiosta yhtään. Kyllä kunnon vaatteisiin kannattaa vain panostaa. On ilo liikkuakin. Isot pojat naureskeli, että kyllä sun pylly äiti höllyy kun lenkillä olimme. Olen niin kehunut näiden housujen "timmiyttä" ja tukevuutta. No, hyvältä ainakin tuntuvat päälläni. Tuossa pyllyn päällä takana on myös vetoketjullinen tasku jossa pidän puhelintani, että saan sitä kautta kuunneltua musiikkia ja tallennettua lenkkitietoja. En tiedä missä muuten puhelintani kuljettelisin jos en tuolla, joten jatkossa jos uusia lenkkivaatteita etsin, niin hyvä tasku olisi tärkeä ominaisuus.

Tottahan tämä äiti ansaitsi itsellensä lisää urheiluvaatteita. Tilasin H&M:stä ison kasan vaatteita ja nämä vain kotiutin. Kaksi urheilupaitaa ja sali/jumppa-housut, jota eivät vaikuta aivan yhtä laadukkailta kuin nuo aikaisemmin ostetut pitkät trikoot. Paketissa tuli myös urheilutoppi ja soft shell takki.

Tänään otinkin heti käyttöön urheilutopin ja tuon mustan t-paidan. Ei tullut hikinen/märkä olo niin kuin tavallisilla paidoilla. Pyöräillessä tuo paita oli aavistuksen liian lyhyt. Usein sai olla kiskomassa sitä helmasta alaspäin. Kävely/jumppa paitana on varmasti loistava.

 

P.S On oikeastaan ihanan rentouttavaa liikkua, aivot saa pistää narikkaan ja antaa mennä vain - hyvältä tuntuu ja fiilis on mitä mahtavin treenin jälkeen! Jaksaa taas olla loppuillan seuraneitinä pienelle ja isoille pojille.