Kummijuttuja

Kummivalinnat ovat olleet helppoja. Valitsimme aikoinaan parhaimmat ja läheisimmät kaveripariskunnat isojen poikien kummeiksi. Näin jälkikäteen sanon, että esikoisen kummit ovat aivan parhaita ja keskimmäisen kummit etäisiä. Esikoisen kummit tietävät keskimmäisen kummitilanteen ja yrittävät huomioida häntä myös mahdollisuuksien mukaan.

 

Keskimmäisen kummipariskunta erosi, jonka jälkeen heistä kumpikaan ei ole pitänyt perheeseemme enää yhteyttä. Kummitäti on tuonut postilaatikkoon joulu- ja synttärilahjan, mutta ei ole ovelle asti "ehtinyt" tulemaan. Olen aikoinaan hänelle sanonut, että poika ei tarvitse lahjaksi mitään, vaan haluan kummiudelta aikaa ja läsnäoloa. Isot lapset muistavat vain joitakin asioita siitä kun olivat pienempiä, mutta yksi muisto on ollut usein keskimmäisen mielessä.

 

Keskimmäinen muistaa edelleen lämmöllä sitä kertaa kun kummitäti haki hoidosta ja he tekivät hänen lempiruokaansa. Kummi oli ostanut pojalle pelin ja pelasivat tätä peliä lapsiensa kanssa. Kun poika tuotiin kotiin, olivat he käyneet ostamassa hänelle vielä karkkipussin synttäreiden kunniaksi. Tämä tapahtui joskus vuosia sitten, kun poika oli päiväkodissa. Monesti keskimmäinen kysyykin, koska saa mennä kummitädin luo? Mutta eipä tuota tule tapahtumaan, koska kummi ei ilmeisesti halua olla missään tekemisissä perheemme kanssa. Olen itse yrittänyt pitää yhteyttä, mutta en jaksa olla aina se joka soittaa tai kysyy mitä kuuluu? Annan nyt yrittämisen jälkeen olla, en vain jaksa. Juurikin tämän takia, en halunnut ajatellakaan pojun kummeiksi ystäviäni, vaan rakkaan siskoni miehensä kanssa. Ei tarvitse pelätä, että hän unohtaisi.

 

Esikoisen kummit ovat aivan täydellisiä tähän kummihommaansa, ovat läsnä ja haluavat touhata pojan kanssa asioita, kuten allaolevastakin käy ilmi...

 

Synttäreiden päätteeksi lähti esikoinen kummisetänsä kanssa piippailemaan. Me muut lähdimme koiran kanssa lenkille ja käytiin katsomassa miten piippailu sujuu. Sielläpä nuo kaksi olivat täysin harrastuksen lumoissa.

 Parhaita piippaus löytöjä olemme tehneet koulun pihalta, mutta meidän saaliit eivät kyllä vetäneet vertoja tämän parivaljakon löydöille:

Vanhoja rahoja, sekä ihan eurojakin - eli tämän päivän käypää valuuttaa. Löytyipä sieltä tuollainen ajan patinoima kellokin. Pitäisi vielä selvittää miten nuo rahat saisi puhdistettua.

 Kun esikoinen tuli kotiin, oli kummisetä antanut hänelle Carrett:n pro-pointerin, jolla saa kohdistettua kaivamastaan kuopasta onko "aarre" jo kaivetussa hiekassa vai vielä kuopassa. Helpottaa löytöjen tekemistä entisestään! Esikoinen oli tällaisesta masiinasta jo haaveillutkin ja arvata saattaa, että on ihan onnessaan.