maanantai 25. elokuuta 2014

Yhä ylös yrittää...

Kyllä on huimaa tuo pojun kehitys.
 Viime viikolla kirjoitin kun pieni on oppinut konttaamaan ja mitähän siitä seurasi? No, nyt ei enää lattiaperspektiivi riitä vaan yhä ylemmäs pitää päästä. Tänään laitoin pojun päikkäreille ja sitten se alkoi. Kova nauru ja räkätys, menin katsomaan, että mitäs ihmettä tämä pikkumies touhuaa. No, hänhän oli päässyt seisomaan pinnasänkyä vasten ja naureskeli siellä. Olihan se hauskaa minun mielestä ne muutamat ensimmäiset kerrat, mutta sitten kun tätä jatketaan puolisen tuntia ja äiti saa olla laittamassa jatkuvalla syötöllä pientä takaisin nukkuasentoon niin ei se nyt enää niin kivaa ollutkaan - äidin mielestä siis. Nyt pitää olla myös selässä silmät, sillä maatasolle ei sieltä yläilmoista sitten niin helposti tullakaan. Monesti alkaa pelonsekainen kitinä kun ei enää jaksa pitää seisoma-asennossa kiinni tuesta. Ei auta kuin mennä pelastamaan pieni pinteestä ja laskea turvallisesti alas. No, siinäpä sitä hetki ihmetellään ja taas mennään.. Tätä se nyt on siihen asti kun aletaan kävelemään, mikähän rumba sitten alkaa?
 
Pojulle on salavaivihkaa ilmestynyt alaetuhampaat. On ollut kova kuolaamaan syntymästään lähtien. Tavaroita on jyystetty siitä lähtien kun oppi laittamaan leluja suuhunsa, joten näistä en ole osannut päätellä, että hampaat tekevät tuloaan. Siellä ne nyt kuitenkin ovat!
Olemme käyneet nyt kolme kertaa uimahallilla uimassa. Aluksi jännitin, kuinka pojun atooppinen iho reagoi klooriin, mutta onneksi ei mitenkään. Poju nauttii lellua vedessä. Kovasti tykkää katsella isompien ja muiden lapsien touhuja. Eikä säikähdä päälle lentäviä vesipisaroita tai lasten riemun kiljahduksia. Äidin kanssa on kiva laskea myös liukumäestä. Kyllä päiväunet maistuvat aina uimisen päälle, on se rankkaa touhua...
 
 Tässä kuvassa poju ihmettelee kun auringon valo heijastaa ja yrittää saada niitä kiinni:
On tämä vain ihanaa aikaa! Ihana katsoa kuinka toinen on niin innoissaan uusista asioista. Yhdessä ihmettelemme autoja, lintuja, kukkia, lamppuja, kärpäsiä ja hämähäkkejä, joita on kiva yrittää saada myös kiinni. Poju osaa etsiä katseellaan lampun kun kysyy missä lamppu?

Mitähän poju seuraavaksi oppii?

5 kommenttia:

  1. Paljon onnea hampaista! Onko ollut kitinää niiden vuoksi?

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) En ole huomannut erityistä kitinää. Joskus harvoin on päiviä kun poju on levottomampi ja itkuisempi, silloin olen huoletta antanut lääkettä oloa helpottamaan. Näin on tapahtunut korkeintaan yhden käden sormilla laskettu määrä, joten en ole ainakaan osannut yhdistää mitään edellä mainittua hampaiden puhkeamiseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja poju on nukkunut ihan samalla tavalla kuin ennenkin, ettei ole hampaiden tulo ainakaan yöuniin vaikuttanut...

      Poista
  3. Onnea hampaista! <3 Mä en huomannut pojan käyttäytymissä mitään eriä, kun noi kaikki etuhampaat tuli, mutta nyt kun se tekee noita poskihampaita on täällä melkoinen känkkäränkkä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Meilläkin asustaa nyt pieni kiukkuinen ampiainen! Tänään annoin pojulle lääkkeen kun kokoajan on sormet suussa ja kiukkuaa :( On se rankkaa olla pieni ihmisentaimi! Kävinkin vastavierailulla blogissasi :) Pitääpä tutustua siihen paremmalla ajalla.

      Poista