Kaikkeen se äitikään ei pysty

Eilinen blogiteksti " Minä suojelen sinua kaikelta" - toi karusti mieleen, ettei sitä pysty toista suojelemaan aina vaikka kuinka tahtoisi. Sen totesin eilen ja tänään niin että ansaitsisin itselleni "Maailman huonoin äiti" -pokaalin. Poju oli pihalla nukkumassa ja olin laittanut vaunujen oman hyttysverkon suojaksi kärpäsiltä ja öttiäisiltä. Muuta ei tarvinnut, koska oli niin painostavan kuuma ilma. Kauempana jyrisi ja odotinkin koska alkaisi vesisade. No, niin se sitten yllättäen alkoikin ja ihan ryminällä! Vettä tuli kuin saavista kaataen ja sitten pojun parkaisu kuului itkuhälyttimestä. Reppana mikä herätys kun kylmä vesi tulee päälle. En varmaan koskaan ole juossut yhtä nopeaa varpaisillani tuossa kivikossa kuin tänään juoksin hakemaan pojua. No, eiköhän ulko-ovi mennyt kiinni ja meillä on vielä rappuset ennen ulko-ovea. Kastuttiin molemmat, poju enemmän. Kamala herätys!!!

 

Onneksi pieni rauhoittui nopeasti ja vaihdettiin kuivat vaatteet. Nukkui vähän myöhemmin vielä kahdet päiväunet. Toiset pihalla turvallisesti paviljongin suojissa vesisateelta ja toiset sisällä.

Tänään tein ruokaa ja poju heräsi päiväunilta. Ruoka oli vielä vaiheissa ja nappasin pojun syöttötuoliin ihmettelemään kuinka äiti kokkaa. Oli siinä vieressäni niin kuin muutaman kerran aikaisemminkin ja on saanut kaapinovea rämpätä edestakaisin niin ettei se mene kunnolla kiinni. Välillä olen laittanut oveen roikkumaan jonkun lelun jota on sitten tutkiskellut. No, eiköhän poju ollut tänään liian lähellä ovea ja sai sen sitten kiinni - tietenkin toisen käden sormet siellä välissä :( Itkulla ja sylillä selvittiin.

Aina ei voi suojella vaikka kuinka haluaisi. Sitä sattuu ja tapahtuu ikimuistoisia asioita, joskus huonoja sellaisia ja välillä tämmöisiä sadeherätyksiä mille varmasti myöhemmin nauretaan!