Ihanaiset naiset

Saan olla onnellinen, että minulla on kaksi ihanaakin ihanampaa isosiskoa! Olen siitä onnellisessa asemassa, että olemme läheisiä toisillemme. Se kun ei aina ole niin yksinkertaista ja yksiselitteistä että sisarukset tulevat keskenään toimeen. Aikuisiällä he ovat olleet monta kertaa minulle tukipilareita, he eivät ikinä hylkää ja seisovat vierelläni - aina. Monta ihanaa yhteistä muistoa on kerääntynyt vuosien varrella ja eilen oli yksi ikimuistoinen päivä minulle <3

 

Sunnuntai aamulla poju päätti herätä jo ennen kahdeksaa. Ikkunan takana paistoi aurinko ja ajattelimme lähteä Jurvan markkinoille viettämään lauantai päivää. Oveen koputettiin (meillä ei toimi ovikello) ja menin kurkkaamaan, kuka meille lauantai aamusta on tulossa. Ihanat siskokullat ne laulaa luritteli meikäläiselle "paljon onnea vaan" -laulun. Olivat Vaasasta asti tulleet minua yllättämään. Yllätys oli aikamoinen, enkä osannut yhtään aavistaa, saati odottaa tällaista erityiskohtelua!! Sain kauniita kukkia, lahjoja, skoolattiin ja he nappasivat minut mukaansa kohti tuntematonta määränpäätä.

Kaunis enkeli ja neliapiloita, jotka olen nyt istuttanut. Katsotaan saanko minä tästä kasvatettua neliapiloita, sillä kuolleennutan vahingossa lähes kaikki kukkani. Ne eivät vain viihdy minun hoivassani.
 

Sain vihiä autossa, että menisimme Seinäjoelle tekemään sitä mitä minä rakastan: kiertämään kirpputoreja! Ihanaa kun ei tarvinnut huolehtia kenestäkään, vaan sai oikeasti hengähtää ja nauttia kiireettömästä ajanvietosta tietenkin parhaassa naisseurassa. En muista koska olisin viimeksi nauranut näin paljon yhden päivän aikana, kyllä tuli monta elinvuotta lisää jos kerran nauru pidentää ikää. Tällä ikää syntymäpäiviä kun ei tule enää juhlittua, niin olin kyllä todella otettu! Eikä kukaan ole koskaan päässyt minua yllättämään näin perinpohjaisesti.

 

Menimme ensin tankaamaan itseämme, eli Seinäjoen piikkiin syömään. Mikäs sen mukavampi aloitus päivään, kuin saada murkinaa masuun jonka jälkeen suunta kohti kirppareita. Tällä kertaa muistin ottaa muutaman kuvankin - ihan teitä lukijoitani ajatellen.

 

Vanhankylän Ullakko oli ensimmäinen koluamamme kirppis.

 
 

Tämä on Seinäjoen kirppareista kahden parhaan joukossa. Tavaroiden vaihtuvuus on hyvä ja tarjontaa on ihan laidasta laitaan. Pieni parkkipaikka on miinusta, mutta ainahan parkin löytää vaikka tien reunasta.

 

 Näistä oli pakko napata kuva! Nostalgia rullaluistimet lasten kokoa, hintapyyntö oli 20e. Eipä tällaisia tule kyllä koskaan kirpputoreilla vastaan, jäivät odottamaan sitä oikeaa ostajaa.

 

Vastapäätä oli seuraava kirpputori Antik Village, johon menimme myös löytöjä tekemään.

 

 Tällä kirpputorilla on mahtava valikoima antiikki huonekaluja, toki en ole niiden asiantuntija enkä osaa sanoa hintaluokasta olivatko halpoja vai kalliita - kauniita silti. Takaosassa oli asiakkaiden vuokraamia kirppispöytiä, joskin vähänlaisesti. Suurimman osan pöydistä muistaisin olleen silloinkin kun viimeksi kuukausia sitten olen täällä käynyt, ovat ilmeisesti kirppiksen omia tavaroita.. Kuitenkaan kirppispöytien määrä ei ole suhteessa kirppislöytöihin, sillä myös täältä lähtiessämme oli jokaisella tarttunut jotakin mukaan.

 

Seuraavaksi suuntasimme auton nokan kohti Lakeuden Shoppista, joka on toinen näistä Seinäjoen parhaimmista kirpputoreista.

 

Sisäkuvaa en sitten muistanutkaan täältä ottaa. Käytävät ovat erittäin ahtaita, ettei vaunujen kanssa tulisi mieleenkään tänne kirppikselle mennä. Parkkipaikka on myös armottoman pieni, mutta tämänkin edessä on ojanreunoja mielin määrin, että paikka löytyy sitten vaikka sieltä. Tarjontaa on sitäkin enemmän ja vaihtuvuus suurta, mikä on erittäin mukavaa ostajan kannalta. Jos rauhassa täällä kiertäisi niin ei kaksi tuntiakaan tuntuisi missään.

 

Kokeilin monia vaatteita, mutta vain muutama tarttui mukaan, koska suosiolla jätin nyt viimeksi mainitsemani makkarankuoret ostamatta - Jee, osasin pysyä päätöksessäni! Kenenkään ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin yhdeltäkään kirpputorilta, joten mukavia löytöjä teimme jokainen.

 

Tämän jälkeen ehdimme käymään vielä muutamassa kaupassa penkomassa alerekkejä ja tarttui sieltäkin pojulle muutama mukava alelöytö.

 

 
Jottei kotiin tarvitsisi lähteä tyhjällä vatsalla olivat siskokullat varanneet pöydän Amarillosta. Ei olisi itselleni tullut mieleenkään mennä ravintolaan syömään, koska olen niin nirso ja pelkään etten löydä ravintolasta itselleni syötävää tai en vain pidä ruuasta. Nyt kun siskot tarjosivat minulle tämän päivän ruuat ajattelin uskaltautua rohkeasti kokeilemaan jotakin uutta, mutta turvallista, eli lohta:

CAMPFIRE SALMON
Suoraan leiritulilta lautaselle. Kevyesti savustettua lohta, bataattilohkoja, Amarillon voikastiketta ja mangosalsaa.


Vaihdoin bataattilohkot perunalohkoihin. Seinäjoella oli provinssi, joten väkeä riitti ja osasimme varautua ruuan odotukseen, jota saimmekin lähes tunnin odotella. Kun ruuat tulivat pöytään, huomasimme ettei bataatteja oltukaan vaihdettu siihen mitä pyysin. No, sainpa näiden lisäksi vielä niitä tilaamiani perunalohkoja jotka oli maustettu hiukan liian tuliseksi omaan makuuni. Bataattilohkot sopivat siis paremmin kuin hyvin tähän annokseen.

Jälkiruoaksi otin AMARILLO BROWNIE:n:
Itseleivottua, suussa sulavan lämmintä ja pähkinäistä suklaakakkua. Lisäksi vaniljajäätelöä ja suklaakastiketta.

Tätä ei tullutkaan kuvattua, mutta uskotte varmaan että vei kielen mennessään!

Olivat siskokullat ottaneet selville myös missä lauletaan karaokea alkuillasta. Onneksi eivät vieneet tätä syntymäpäiväsankaria yllätyslaulamaan, vaan sain itse päättää haluanko mennä laulamaan. No enhän minä uskaltanut! Jänistin tällä kertaa, mutta ehkä toisella kertaa sitten. Ihana tilaisuus kuitenkin, että olivat nähneet vaivaa päivän eteen ja jaksoivat koluta kanssani kirpputoreja löytöjä tehden! Tämän parempaa syntymäpäivää en olisi voinut toivoakkaan. Kyllä on tämän äidin akut nyt latautuneet ja jaksan taas nauttia ihan erilailla tästä tavallisesta perusarjesta vauvanhoitoineen.

Elämä olisi paljon tyhjempää ilman teitä, olette sanoinkuvaamattoman tärkeitä minulle!!! Pidetään yhteyttä jatkossa myös enemmän kuin tähän asti ja tehdään enemmän keskenämme tällaisia perheeltä karkaamisreissuja vaikka kenenkään syntymäpäivää ei silloin olisikaan. Olette rakkaita minulle nyt ja aina!