Arkinen todellisuus

Sain Kirppisstyle blogin Elinalta haasteen näyttää meidän todellinen arki ilman pintasiivousta. Tervetuloa meidän todellisuuteen!

 

Olen ikisiivooja, "vie mennessäsi, tuo tullessasi" - iskulause on kyllä iskostunut oikeinkin syvälle sisimpääni. Olen kuitenkin sellainen järjestelijä, että saatan pesukoneen tyhjäyksen lomassa yhtäkkiä putsata ruokapöydän kostealla ja sitten noukkia maasta muutaman lelun. Niin ja roskapussikin piti viedä eteiseen, jonka jälkeen palaan tyhjäämään sitä tiskikonetta. Olen yrittänyt päästä tästä tavastani eroon, mutta minkäs teet kun saa olevinaan niin paljon enemmän aikaan kun tekee kaiken yhtä aikaa :D

 

Anoppi joskus sanoikin, että anna niiden lelujen olla siinä lattialla. En vain pysty. Kun poju menee päiväunille, niin lattiat on siistittävä leluista - en pysty muuten yhtään rentoutumaan. Pojun leluja olisi ympäri huushollia jos en välillä poimisi leluja lelukoppaan.
 

Aamuisin keittiö on kaaoksessa, vaikka kuinka yrittäisin illalla laittaa vielä tiskit koneeseen, niin kuppeja on ilmestynyt tiskipöydälle ja kaikkea muutakin roinaa. Tässä kuvassa onkin meidän flunssapäivä, joten droppia näkyy siellä täällä.

Olen jo monta päivää puhunut, että nuo tietokoneet voisi siirtää tuosta keittöstä pois. Olemme tietokoneella lähinnä silloin kun poju nukkuu, niin ei vain voi sietää noita tuossa silmien alla. Muumin laitoin facebookin kirpparille, siksi se tuossa pyörii. (Ja ei, en ole luopumassa muumeistani, mutta näitä minulta löytyy kaksi kappaletta ja toinen joutaa myyntiin.)

Eteisen seeprapenkillä lojuu öisin päivän vaatteet ja päivisin miehen vaatteet, kun hän ei osaa siirtää niitä kaappiin vaikka olen kuinka monta kertaa sanonut. Sitten kun laitan ne hänen kaappiinsa, niin ihmettelee missä ne vaatteet on? Höh, miehet! (Tosin, on siinä minunkin vaatteita kuvaushetkellä...)

 Makuuhuone näyttää tältä. Sänkyyn ei tule laitettua päiväpeittoa vaikka se olisi kuinka helposti saatavilla. Eihän sen laittamiseen mene kuin muutama hassu minuutti. Silloin laitetaan kun joku tulee meille kylään.

Tämä ei ehkä näytä muiden silmiin kaaokselta, mutta ärsyttää kun tuohon naulakkoon kerääntyy takkeja ja lattialle kenkiä. Meillä on toisessa eteisessä omat henkarikaapit kaikilla mihin nuo takit kuuluisivat ja kengät pesukoneen lähelle kenkähyllylle. Joskus mies tokaisikin, kun noita kenkiä ja takkeja jälleen kerran tuosta siistin, että hänestä tuntuu niin kuin tämä ei olisi hänen koti kun kaikki pitää olla pois näkyviltä. Anteeksi vain, että tämä rouvashenkilö pitää siisteydestä eikä voi sietää epäjärjestystä! (Vaikka ei näiden kuvien perustella ihan siltä näytä...)

 

Kuten huomata saattaa, niin olen varmasti melko rasittavakin puunaaja ja järjestelijä. Hengitän kaikkien niskassa jos jättävät tavaroita vääriin paikkoihin. On meillä minun sallimia kaaospaikkojakin:

 

Yläkerran rappusilla voi majailla vaikka viikon tavaroita joiden oletetaan kulkeutuvan yläkertaan. Nyt siellä on minun kirppistavaroitani. Hoitolaukku ja turvakaukalo ovat aina tässä.

 

Toinen paljastus on tämä: 

Tältä meillä näyttää joka toinen päivä. Imuroida saisi joka päivä, koska koirasta lähtee ihan mahdottomasti karvaa. Kukaan ei kuitenkaan jaksa tanssia imurin varressa niin usein, joten joka toinen päivä imuroimme pojun kanssa. Siltikin silloin ennen imuroimista lattiat näyttävät tältä - ainakin niistä kohdin mihin aurinko paistaa.

 

Meillä on yleisesti suhteellisen siistiä tavaroiden osalta. Jos joku ilmoittaa tulevansa kylään hetken päästä, niin 5min kuluttua on tavarat omilla paikoillaan ja paikat tiptop. Imuroimme usein ja tiskit löytävät jo poikienkin toimesta tiskikoneeseen, joten astioita ei meillä tiskipöydällä juurikaan nähdä. Likaiset pyykit menevät aina pyykkikoriin, vaatteita (eteisen rahia) lukuunottamatta meillä ei lattioilla nähdä. Inhoan pölyjen pyyhkimistä ja tosiaankin nyt on varmasti 2 viikkoa viimeisestä pölyjen pyyhkimisestä. Olkkarin ja keittiön pöydät pyyhin usein, mutta tv-tasot ja hyllyn päällystät liiankin harvoin. Eihän kaiken tarvi kuitenkaan olla tiptop ja jossakin sen äidinkin on aikaansa säästettävä. Olkoon se sitten vaikka pölyjen pyyhkimisessä.

Allaolevasta kuvasta pystyy päättelemään miksi sohvatyynyt eivät ole sievästi niin kuin äiti on ne asetellut vaan sikin sokin. Pystyykö pienet pojat yhtään rennommin sohvalla loikoilemaan? Pojun tehtävä on laittaa liinat pöydältä lattialle...

 Siivousta ja järjestämistä en pidä taakkana vaikka olisihan se ihanaa kun kaikki olisi aina tiptop, mutta eihän niin kukaan pystyisi elämään. Järkytyksellä kuuntelen ihmisten joulusiivouksia, koska meillä ei sellaista tarvitse erikseen tehdä. Riittää, että käyttää sen muutaman minuutin päivässä tavaroiden järjestämisessä paikoilleen niin jo on mukavan siistiä :)

Miltä teillä näyttää? Haasteeseen saavat tarttua joka ikinen siellä ruudun toisella puolen.