Jalanjälki

Hei, pitkästä aikaa!
Minun piti kirjoittaa aivan eri otsikolla, mutta kun kirjauduin bloggeriin silmäni ja mieleni pysähtyivät katsomaan kuinka paljon blogissani on käyty. Vaikka minä olen ollut hiljaa enemmän ja vähemmän tarkoituksella, niin silti monta jalanjälkeä on tämä blogi napannut silloin kun on vain ollut hiljaa ja poissa täältä.

Ehkä osa jalanjäljen jättäneistä on jättänyt ne ohikulkumatkalla, matkalla eteenpäin. Ehkä joku on osunut tänne sattumalta ja klikannut heti selaimen kiinni. Joku toinen on voinut saada elämyksen ja vertaistuen janoten lisää. Ehkä joku löysi vastauksen ja toiset etsivät sitä edelleen. Ehkä sinä olet käynyt täällä jättäen jalanjälkesi, seisonut hetken, odottanut.

26. lokakuuta oli viimeinen postaukseni, sen jälkeen monen monta kävijää ja jalanjälkeä. Viime kuussa 557kpl, eilen 30kpl ja tänään 20kpl kun kirjauduin tänne. Olen ihmeissäni, ihanan ihmeissäni, Postaukseni tänne ei olekaan ollut ihan yksinpuhelua. Kiva kun jätit jälkesi!

Muistatteko kun sanoin, että liityin henkilökohtaisesti facebookkiin vuosi sitten? Joo, tiedän olen vähän hitaasti syttyvää sorttia näiden teknisten vempaimien suhteen! Kaverikseni otin vain oikeasti läheiset ystäväni ja sukulaiseni. Kirjoitin kuulumisiamme kuvien kera. Nautin arjen näyttämistä myös ystävilleni. Osa asuu niin kaukana, etteivät he elä meidän kanssamme arkea, vaan näkevät facebookin kautta mitä meille kuuluu? Rakastan tykkää nappia, ihanaa kun voi vain klikata tykkää ja sitten läheiseni näkevät, että olen heidän postauksissaan mukana, lukenut tai fiilistellyt muuten vain. Miksei blogissa ole tykkää nappia?!?

Nyt olen pysähtynyt niin facemaailmassa kuin blogissanikin. PYSÄHTYNYT! Otin face ystäväkseni muutaman työkaverin ja heillä on ihan hurjasti kavereita, kaikki lärvitutut :D Ja tämä sai minut pysähtymään. Olenko ottanut facebookin liian henkilökohtaisena päiväkirjana, enkä siksi hyväksy kaikkia kaveripyyntöjä? Järkytyin ja pysähdyin. Mitä muut jakavat facebookissa? Ei kuvia, ei kuulumisia (ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Siellä jaetaan testejä, videoita maailmalta, päivitetään omaa kuvaa, tykätään... Toki sitten on nämä facebookkaajat jotka päivittävät tunnin välein kun kolottaa sieltä ja kolottaa täältä. Mutta missä on se henkilökohtaisuus jota minä ikävöin? Ne todelliset kuulumiset? Olenkohan nyt ymmärtänyt tuon naamakirjan ihan väärin, Lopetanko henkilökohtaisten asioiden päivittämisen ja haalin vain tuttuja? Kunhan on oikein monta "kaveria" ei tarvitse hävetä sitä, että minä nyt vain otin muutaman ystävän kun ajattelin oikeasti kertoa meidän arjestamme?

KAIPAAN VUOROVAIKUTUSTA, sitä että tiedän sinua kiinnostavan minun arkeni, Tiedän että olemme tuttuja, mutta emme niin kaukaisia ettäkö haluaisin vain sinun nimesi lukevan minun ystävälistassani. Nyt olen ihan tietoisesti lopettanut joidenkin "ystävien" postausten tykkäämiset, koska olen kyllä tykännyt sinun kutomista sukistasi ja siitä kun menit lasten kanssa paistamaan makkaraa laavulle. Sinä et ikinä tykkää minun postauksistani tai kommenteistani, joten mitä miksi minä näen vaivaa ja tykkään sinun?

Tämän saman ilmiön olen huomannut myös joistakin blogeista. Kommentti- kommentista. Jos kommentoit jonkun blogia ja niin hän kommentoi sinun. Kun jätät kommentoimatta ei sieltäkään ruudun takaa tule enää kommenttia. Rakastan ihmisten aitoutta ja sitä kun on asiaa, niin vastataan ja puhellaan, ei vain velvollisuuden tunteesta! Inhoan kirjoittaa blogeihin kommentteja jos niihin ei ikinä tule vastauksia. En myöskään tykkää lukea näitä kommentteja missä puhellaan yksikseen, mutta ne viestiketjut joihin on myös blogin kirjoittaja kommentoinut on ihana lukea. Edes hymiö riittää kiitokseksi kun jätin kommentin, täällä kun ei pysty peukuttamaan - tai en minä tiedä onko täällä jotakin hymiöpankkia :D

Ehkäpä saan huomenna oikeasti ajalliseksi soittaa sille tärkeälle ihmiselle joka on ollut tämän päivän mielessäni. Tänään ei vain löytynyt sitä pientä hetkeä jolloin olisin pysähtynyt, etsinyt puhelinnumeron ja soittanut.  En edes muista koska olemme viimeksi jutelleet? Ehkä sinullakin on joku jota välillä ajattelet, soita. Kerro että välität, aidosti omin sanoin suoraan hänelle. Ei blogin eikä facebookin kautta.

Kiitos jalanjäljestäsi. Siitä tiedän, että sinä olet siellä ja ehkä tulet jonakin päivänä taas piipahtamaan - Tervetuloa!

Elämäni LÖYTÖ!

Kirpputori harrastuksessa on oma taikansa. Välillä menee pitkä aika ettei tee mitään löytöjä ja sitten niitä löytöjä tupsahteleekin tämän tästä. Nyt olen kuukauden ajan tehnyt aivan huimia löytöjä. 

Tästä löydöstä puhumattakaan:

 Keraaminen muumitalo / kynttilälyhty. Käsityönä tehty 2000kpl, pohjassa on singeeraus ja MC. Huima hinta 20e. Kovasti yritin etsiä onko tämä rikki jostakin, mutta ei - täysin ehyt. Arvata saattaa, että annoin tälle ihastuttavalle muumitalolle uuden kodin.

Siinä se nyt on, Pikku Myyn vieressä. Tämä löytöjen löytö oli kuin vääntäisi veistä haavassa, sillä tämä muumitalo olisi saanut arvoisensa paikan muumimuki kokoelmani hyllyltä:

Olisi nimittäin ollut mahtava lisä kokoelmaani jota ei enää ole. 

Miksi? Siihen on montakin syytä. En enää iloinnut ja himoinnut uusia julkaistuja mukeja. En saanut sitä ihanaa tunnetta, perhosen liitelyä vatsassani ennenkuin saisin uusimman muumi ihanuuden hyllylle. Toiseksi minun olisi pitänyt tehdä uusi hylly näiden päälle jos olisin halunnut jatkaa keräilyä. Mukille kun oli saatava aina kulhokin. En olisi osannut päättää mikä olisi ollut niin eriarvoinen muki/kulho, että olisi joutanut kaappiin piiloon toisille tilaa tehdäkseen. En siis halunnut alkaa keräämään muumeja kaappiin. Lisäksi astioihin kerääntyi rasva ja pöly. 

Myin kaikki nämä pois ja jotenkin keittiö rauhoittui. Nyt näiden tilalla on lyhyemmät hyllyt ja niissä rauhoittavia astioita.

Yhden positiivisen asian huomasin miltei heti, nimittäin nyt on tullut juotua kahvia Iittalan Taika tai arabian Paratiisi mukista. Nämä astiat pölyttyivät ennen kaapissa ja nyt ovat saaneet arvoisesa kohtelun - käyttöön tulemisen. Pojille jätin yhdet muumi mukit.

En tiedä mikä siivouskärpänen on purassut minua, sillä nyt meinaan hyökätä mariskoolien kimppuun ja myydä niistä tarpeettomat. Onhan se mukava saada kaappeihin tilaa :)

Hukkaan heitettyä aikaa?

Olen tässä pohtinut mihin aikani kuluu? Mihin minulla on kiire? Miksi koskaan ei tunnu olevan valmista?

 

Ehkä tämä on sitä kuuluisaa pikkulapsiperheen arkea. Jotta tämä konkretisoituisi, valotan hiukan arkeamme. Tässä tämän päivän touhut:

5.10 Herään

6.05 Herätän pojun, vaipanvaihto, maitoa, ulkovaatteet päälle

6.25 Poju hoidossa, minä lähden kohti työmaata

7.00 Työmaalla joulukauden alun tekemistä, asioita ovista ja ikkunoista joita pitää ehtiä tekemään, pikkuhiljaa alkaa vuoden kiiruisin aika.

15.00 Työvaatteet pois ja kotia kohti

15.45 Poju hoidosta, postin kautta kotiin

16.00 Käsipesu, pojulle maitoa, ruuanlaittoa, pyykinpesukone päälle (jos olen illalla laittanut koneellisen valmiiksi)

17.00 Ruoka yhdessä koko perheen kera, jonka jälkeen tiskit pois, loput ruuat kaappiin tms. Pöytien pyyhkiminen, isojen poikien läksyjen/ kokeiden yms. katsominen ja niissä avustaminen.

18.00 Pyykit kuivumaan, pojun huomiset hoitovaatteet valmiiksi reppuun

18.15 Kahvia ja hetken istumista, hengähtämistä.

Tässä välissä olen tänään hinnoitellut kirpparille meneviä tavaroita kun mies on rakentanut majaa pojun kanssa.

19.00 Auton tankkaus ja samalla ruokakaupassa käynti

19.40 Pojun kanssa suihkuun

20.00 Pojulle puuro

20.15 Poju nukkumaan, jonka jälkeen hinnoittelin lisää kirppismyytävää

21.00 Laitoin parit sähköpostit, tilasin isojen koulukuvat, pojun vaatteet pyykkikoriin, vilkaisu toiseen sähköpostiin ja sitten blogin avaus.

 

Tässä nyt ollaan, huhhei! Aikamoinen päivä taas takana, mutta tällaista se on tuttua ja turvallista arkea. Kiiruista, mutta tiedän että osan kiireestä teen itse itselleni. Esimerkkinä nyt tuo organisointi, olisin voinut ottaa kirppispöydän niin, että ehtisin hinnoitella viikonloppuna tavaroita kun olen vapaalla. Tajusin sen nyt vähän liian myöhään. Tiedän ettei kiire lopu aina tekemälläkään ja eläkkeellä ollessakaan, mutta tällaista tämä yhteiskuntamme nykyään on. Pitäisi olla tehokas ja saada mahdollisimman paljon aikaan.

 

Tänään töissä luin lehteä jossa oli kuva perheestä: Äiti ja isä räpläsivät puhelinta ja  pienehkö poika katsoi tyhjyyteen. Läsnäolo on saanut ihan uuden merkityksen! On se karmaisevaa kun pitäisi olla tavoitettavissa 24h/7. Kyllä kirpaisi niin kovasti, että pidän kyllä puhelimeni visusti laukussani silloin kun lapseni ovat hereillä ja saan olla aidosti läsnä heidän elämässään. Nämä hetket tässä ja nyt ovat kiireisiä, mutta ikimuistoisia ja tärkeitä niin minulle, lapsilleni kuin läheisillenikin...

 

Ehkä huomenna töiden jälkeen mies saa tehdä ruuan ja jälkisiivoukset, minä keskityn kolmeen ihanaan poikaani aivan kokonaan.

 

Olisi enemmän kuin ihanaa kuulla muiden työssäkäyvien perheellisten arjesta? Onko kaikilla yhtä kiire? Miten olet saanut tehtyä kiireettömän arjen?

 

Ajakaahan varovasti, siellä on aamuisin hurjan liukasta!

Maatilan isäntä

 Kyllä se vain onnistaa kirppiskiertäjää aina joskus. Välillä menee kauankin ennen kuin tekee aivan huippulöytöjä ja välillä niitä tulee uskomattoman tiuhaan tehtyä. Nyt puhun jälkimmäisestä harvinaisesta ihanuudesta :)

 

Kesälomallani on tullut kierrettyä paljon erilaisissa kirppistapahtumissa ja yksi parhaimmista on Kaskisten pihakirppispäivät. Siellä on monessa pihassa määrättynä päivänä pihakirppiksiä ja näissä jos jossakin tekee oikeasti niitä edullisia ja mahtavia löytöjä! Ja mikä parasta verrattuna itsepalvelukirppiksille: Hinnoista pystyy vielä tinkaamaankin!

 

Nauttikaahan löydöistäni:

 

Traktori, peräkärry, isäntä ja maatilan eläimet, 2e (Kaskisista)

 

Itse olen kotoisin isohkosta kaupungista ja kun tapasin miehen aloimme rakentamaan omaa kotiamme hänen pienelle paikkakunnalleen. Haimme sitten rakennusvärkkiä paikallisesta liikkeestä ja mieheni alkoi tinkimään hinnoista. Voi elämä kuinka tämä kaupunkilaislady olisi halunnut vajota maan alle. Suoraan sanottuna hävetti! Ja mies sai kyllä kuulla kunniansa kun palasimme takaisin autolle.

 

Fisher price kokonaisuus paikalliselta seurakunnan kirpputorilta, 2e!!! Löytö tällä viikolla. Voitte kuvitella kuinka nipistelin itseäni vielä autossakin.

 

Nyt kun olen asunut "maalla" pian 11-vuotta niin olen ihan haltioissani tuosta kaupoissa tinkimisestä. Täällä se on osa "kulttuuria", niin vain kuuluu olla. Täällä saa ja pitää keskustella hinnoista. On myös kauppoja joissa on hintalappu tuotteessa ja kun olet sitä ostamassa etkä ole vielä ehtinyt edes suutasi avaamaan hinta pyöristetään lähimpään kymppiin tai vitoseen.

 

Fisher price eläintarha äänillä, 4e (Kaskisista) 

 

Nyt olen myös oppinut tinkimään, osaan jopa nauttia siitä. Tätä samaa tehdään myös kirpputoreilla joissa on myyjät itse paikalla. Olen itse aina ihan hämilläni jos minun pöytääni tulee ostaja joka ei tinkaa yhtään. Itselle tulee sellainen olo, että pyöristetään nyt edes alaspäin tasasummaan :)

 Lindex maatila paita, 98, vastaa kokoa 86-92, 3,50e

 

Lisää Kaskisten löytöjä luvassa :)



Menopeli ja pikkumiehen keittiöleikit

Tätä varmasti osasitte odottaa, nimittäin postausta kirppislöydöistä, näitä tulee nyt sitten toisensa perään :) Olen viisastunut sen verran, että laitan aina ylös mitä olen mistäkin maksanut, miten niiden hinnat voi niin nopeasti unohtaa?

 

Poju on innoissaan leikkinyt keittiöleikeillä ja etenkin hellalla kun olemme olleet kyläpaikassa, jossa on leikkihella. Sattui niin mukavasti, että tällainen tuli vastaan fb:n kirpparilla 10e:n hintaan. Tarkoitus oli maalata ja tuunata hellaa, mutta luulen, että tämä saa uuden kodin sitten kun pääsemme ikeaan. Haaveilen leikkimökkiin ikean hellakokonaisuutta jossa on myös kraana.

 

Sattumalta pojun vaatteet oli hellan kotiutuspäivänä niin sävy sävyyn ;)

Sitten toinen löytö tai fiasko - en ole vielä päättänyt. Hinta facebookin kirpparilla 25e, mutta tämän akun kestosta ei ole vielä varmuutta. Hiukan jännittää kestääkö akku sen 10min vai 1h? Onneksi biltemasta saa 8e:lla uuden akun. Tässä on kaasu oikeassa sarvessa ja poju osaa sitä itse painaa. Menee sen verran hiljaa, ettei pientä pelota yhtään. Kuinka nämä pikkuihmiset voivatkaan heti tajuta miten joku asia toimii? Eipä tarvinnut kuin näyttää mistä mönkkäri liikkuu ja niin sitä mentiin.

 

Onko siellä ruudun toisella puolella tehty hyviä löytöjä?

Kesäprojekteja

Ihanaa, puolet lomasta vietetty ja toinen mokoma vielä viettämättä. Voi, että kun olen nauttinut lapsien kanssa rauhallisista aamuista, kävely- ja pyöräilyretkistä, hiekkalaatikon reunalla istumisesta ja kaikista eniten siitä, kun olemme saaneet niin paljon aikaiseksi.

 

Paljon olemme tehneet, etenkin pihan suhteen. Meillä on erittäin suuri tontti, joten lääniä riittää. Tilasimme murskekuorman ja esikoinen niin reippaasti urakoi miehen kanssa. Esikoinen sai kokeilla työkoneita ja niin taitavastihan se sujui! Poju katseli innoissaan ikkunasta ja oli niin onnellista kun pääsi koneen kyytiin istumaan. Meillä on aikaisemminkin ollut mursketta tuossa, mutta nyt tilasimme pienempää, joten siitä tuli mukavan tiivistä. Olemme laajentaneet hiekka-aluetta, että saisimme jossakin vaiheessa tuonne pihan perälle autotalli.

 

Mistä tietää, että on tullut vanhaksi? Siitä kun alkaa haaveilemaan kukkapenkeistä ja kesäkukista :D

Minä, joka saan kuolemaan sisällä olevat viherkasvitkin, olen innostunut kukkapenkeistä! Nyt olen kuitenkin ollut niin innoissani pihahommissa, että kukkia on tullut sinne meitä ihastuttamaan niin kuin sieniä sateella:

On niin ihanaa ja palkitsevaa huomata tuo kuinka kukat kasvavat ja tulevat runsaammiksi. (viime bloggauksessa kuva tästä samasta kohdasta, joten ero on huomattava.) Nyt olen istuttanut lisää betonirenkaan ympärille tuota vihreää kukkaa, joten ensi kesänä voi koko rengas täyttyä vihreyden peittoon.

 

 

Olemme myös istuttaneet liki 70 tuijaa ja tarkoitus olisi jatkaa tuota tuija operaatiota..

Leikkimökkiprojektia unohtamatta - se olisi vielä tämän kesän projekteja. Jos tiedät hyviä sisustusvinkkejä leikkimökkiin, niin nyt niitä otetaan avosylin vastaan :)

 

Ihanaa kesää kaikille!

Kuulumisia

Nostan hattua niille blogin pitäjille, jotka ehtivät perheen ja työn lisäksi vielä bloggaamaankin. Olisihan se ihanaa, mutta karussa todellisuudessa ja oikeassa elämässä uni vie kyllä iltaisin aika äkkiä tästä äidistä voiton!

Olen ollut kyllä enemmän kuin tyytyväinen päätökseemme, että palaan töihin heti äitiyslomani päätyttyä ja enemmän kuin tyytyväinen kun sain tämän esimiehen työn. Olen ollut innoissani haasteista ja oppinut niin paljon uutta työstäni. Silmäni ovat oikeasti avautuneet ja ymmärrän paremmin miksi me teemme töitä näin kuin teemme. Rakastan työtäni! Voi että kuinka rakastan niitä aamuja kun vien pojun hoitoon ja hän ei edes ehdi minulle vilkuttamaan kun leikit ovat paljon mukavampia kuin äidin lähteminen töihin. Vielä enemmän rakastan päiviä kun tulen töistä ja haen pojun joka vain kuulee ääneni ja minua näkemättä ottaa oman takkinsa naulakosta tullakseen kanssani kotiin.

Kuinka ihanaa on tulla kotiin, jossa kesälomalla olevat isot pojat odottavat minua ja pojua päivän touhuihin. Rakastan iltoja jolloin ehdin olla läsnä ja touhata perheeni kanssa.

Tarvitseeko enemmän edes sanoa? Näin on tällä hetkellä niin hurjan hyvä olla! Nyt hiljennytään ja nautitaan juhannuksesta vapaapäivien kera, skarpataan ja aherretaan vielä viikko, sitten nautitaan neljän viikon ansaitusta kesälomasta - ihan kaikin, koko perheenä :)

Olemme tehneet esikoisen kanssa kukkapenkkejä. Saas nähdä miten alkaa tuo kukkapenkki kukoistamaan, mutta onneksi anoppi jaksaa esikoisen kanssa häärätä näitä hommia, niin eipä tiedä minkälainen kukkaloisto tuossa on ensi kesänä valloillaan ;) Ehkä minäkin otan opikseni kukkasista!

Iso liukumäki löytyi facebookin kirpparilta 60e:n hintaan ja on ollut väliaikaisesti säilytyksessä paviljongissa.

Oikein mukavaa ja ihanaa juhannuksen aikaa teille kaikille!