Aika rientää ihan hurjaa vauhtia kun palasin takaisin työelämään. Monesti arki-illat painottuvat perheen kanssa yhteiseloon, joten pahoittelen etten ole ehtinyt tänne blogi maailmaan kuulumisia kertoa. Tallessa kuitenkin ollaan, eikä blogini ole kokonaan hiljentymässä.
Pojullahan alkoi syyskuussa korvatulehduskierre ja söi 4-kuukauden aikana viisi antibioottikuuria. Korvat eivät missään välissä olleet terveet, joten poika on ollut kokoajan enemmän ja vähemmän kipeä. Tämän kurjuuden keskellä on kiusoitellut myös tavalliset flunssat, rotavirus ja perinteiset räkätaudit. Näistä suurin osa on tarttunut mitä todennäköisemmin hoitokavereilta omasta hoitopaikasta ja nyt kun oma hoitaja on kolmatta kuukautta sairaslomalla, niin taudit tulee varahoidosta, jossa lasten päivittäinen vaihtuvuus on suuri. Pieni on ollut nyt paljon kotona, eli hoitoa ei ole tarvinnut joka viikko. Kyllä huomaa kun poju on välillä ollut muutaman päivän hoidossa, niin heti nenu vuotaa...
Palatakseni takaisin pojun korvatulehduskierteeseen, niin saimme putkitusajan tammikuulle. Silloin poju sairastui kuumeeseen päivää ennen operaatiota, joten sitä jouduttiin siirtämään. Onneksi uusi aika tuli nopeasti ja poju sai viikkoa ennen suunniteltua operaatiota antibioottikuurin jälleen kerran korvatulehdukseen, niin oli leikkauspäivänä terveenä. Operaatio sujui erittäin hyvin, enkä usko että poju muistaakaan tuosta mitään, koska ennen leikkaussaliin menoa sai esilääkkeen joka rentoutti pikkuisen täysin. Pääsimme muutaman tunnin päästä operaatiosta kotiin.
Korvien putkituksen jälkeen pojusta on kuoriutunut erittäin iloinen, tyytyväinen ja nauravainen oma itsensä. EN muistanutkaan kuinka helppo ja onnellinen poju ennen kierrettä oli. Ero on siis huomattava! Ihanaa saada oma lapsi terveeksi ja omaksi itsekseen jälleen!
Leikkauksen jälkeen poju jätti oma-aloitteisesti myös tutin pois. Ensin se jäi päiväunilta, kun ei laitettu sitä automaattisesti unimaidon jälkeen suuhun vaan ajateltiin, että jos itkeskelee tai on levoton niin annetaan. Ei ollut mitään eroa, oli tutti suussa tai ei. Päivisin olin antanut tutin kun oli korvien takia itkuinen, mutta operaation jälkeen ei ole tuttia päivisin kaivannut. Mikäs sen helpompaa kuin kokeilla, josko poju pärjäisi myös yöt ilman tuttia. Iltaisin ja öisin nukahtaa itsekseen unimaidon jälkeen, aivan yhtä helposti kuin silloin kun äiti laittoi automaattisesti tutin suuhun. Taisi se äiti olla enemmän riippuvainen tutista kuin poju itse. Eli tutit ovat tuolla kaapissa odottamassa että heittäisin ne sieltä pois...
Viime viikolla kävimme allergiapolilla rutiinikäynnillä. Pojun uusimmat komiat mitat oli 1v 2kk ikäisenä: 9950g, 75,7cm ja päänympärys 47,7cm. Minun pieni kirppuni! Lääkäri oli sitä mieltä, että nyt ruvetaan reippaalla tahdilla maistelemaan kaikkea. Pojun uusia ruokakokeiluja kun olemme tehneet hissun kissun. Myös hapanmaitotuotteita saamme antaa - ihoa ja allergiareaktioita kuunnellen. Poju onkin saanut nyt kaurapuuroa, naudanlihaa ja vähän maistaa jogurttia/juustoa. Ainakaan vielä näistä ei ole tullut oireita, JEE! Poju on myös kunnon sihtikurkku. Jos ruuassa on pieni lihanpala niin heti lentää oksennus. Nyt saimmekin noottia siitä, että pieni ei syö isoja paloja - saati 8kk ikäisille tarkoitettuja purkkiruokia. Syöhän tuo riisimuroja, leivänpaloja yms. mutta se, että ruuan seassa on pala, niin sitten tulee yökkö refleksi. Nyt vain treenaillaan tätäkin taitoa!
(Tämä kuva on otettu, silloin kun poju söi vielä tuttia. Tässä istuskelee omassa lemppari tuolissaan.)
Kyllä on niin maata mullistavia ja positiivisia asioita tapahtunut pojun elämässä kun olemme saaneet korvat kuntoon, ihon siistiksi ja pikkuisen tyytyväiseksi. Kyllä on tämäkin äiti onnellinen ja niin on varmasti poikakin!
Ihana kuulla, että kaikki on mennyt hyvin ja paljon parempaan suuntaan ❤️
VastaaPoista