Isä ja paapat ovat nyt saaneet juhlansa juhlittua ja päivänsä päätökseen, joten on tämän äidin aika syventyä hiukan omaan napaansa.
Meidän uusi arki alkoi alkuviikosta kun palasin takaisin työelämään. Poju ehti täyttää 2.11 11 kuukautta, joten hoidon aloittaminen on varhaista. Poju on nyt hyvässä iässä kun ei vierasta eikä osaa ikävöidä tai jännittää niin kuin isommat lapset. Aina on jäänyt iloinen lapsi hoitoon ja aivan yhtä iloinen on sieltä kotiin haettu. Itselläni on vuorotyö ja nyt ensimmäisellä viikolla minulla oli aamuvuoroa. Mies vei pojun hoitoon klo.6, jossa pieni nukkui klo.7-9 ja klo.12-14. Menin muutamana päivänä hakemaan pientä klo.13 niin kuin hoitosuunnitelmaan olen merkinnyt. No, minuthan käännytettiin takaisin ja sanottiin, että tee vain rauhassa omia juttuja, ilmoitan kun poju on herännyt. Oli hassua tulla kotiin ilman poikaa ja aivan uskomattoman ihanaa mennä hakemaan hyvin päiväunia nukkunutta ja välipalasta masu täynnä olevaa iloista kultakimpaletta :)
Hoitaja on osoittautunut aivan ihanaksi! Tuokin kertoo jo paljon, kun pienen hoito päättyisi klo.13 ja nukkuu päiväunia. Saa nukkua unensa rauhassa eikä herätellä kun hoitoaika nyt päättyy ja äiti on hakemassa. Hoitaja oli myös askarrellut lasten kanssa isänpäiväkortteja ja lahjoja. Pojukin oli tehnyt omansa. Etusivulla oli pojun kuva ja sisäsivuille painettu pikkuinen käden- ja jalanjälki. Aivan ihana muisto!
Äiti on saanut hyvillä mielin olla töissä kun tietää pienellä olevan kaikki hyvin. Ensimmäisenä aamuna tuli myös viesti, että pojulla on kaikki hyvin. Naureskelee ja leikkii iloisena. On ollut ihana nähdä työkavereita ja päästä "ihmisten ilmoille". Toki jos lottovoitto sattuisi osumaan kohdalle, olisi tämä äiti pojun kanssa kotona vielä muutaman vuoden. Näillä mennään ja tällä hetkellä tuntuu hyvältä.
Poju täytti nyt 11kk ja hän on ottanut ensimmäisiä askeleita!
Kokoajan harjoitellaan tasapainoa ja kävelemistä. Välillä kävelee pitkiäkin matkoja (maton päästä toiseen päähän) ja välillä pyllähdetään muutaman askeleen jälkeen. Uusina taitoina on myös tanssiminen- heti nytkytään kun kuuluu musiikkia. Vilkuttaminen on myös kivaa! Ainakin peilikuvalle joka heijastuu illalla ikkunasta on mukava vilkutella. Poju on iloinen ja tyytyväinen pakkaus edelleen. Ei niin mukavia taitoja on myös opittu. Hän ei pidä syöttötuolissa istumisesta yhtään enempää kuin on pakko. Kun on syöty ja jos jää siihen istumaan siksi aikaa kun pesen ruokalautasen tiskikoneeseen, niin laittaa sormiaan oikein syvälle suuhunsa että oksentaa. Tämä tapahtuu AINA syömisen jälkeen jos ei pääse heti liikkeelle.
(Näin iloinen poju oli äidin ensimmäisenä työaamuna klo.05.00!!! Päätti kolmelta ettei enää tarvitse nukkua. Olipa äidillä rankka ensimmäinen työpäivä neljän tunnin yöunilla...)
Hampaita tehdään kovasti. Ylhäällä ja alaetuhampaiden vieressä pullottaa oikeinkin mukavasti. Tuttia ei syödä enää kuin unilla, autossa ja pihalla. Muuten tutti pullahtaa suusta pois ihan itsestään. Olenkin miettinyt, että nyt olisi varmasti helpointa luopua myös tuteista? Kuitenkin siirrän tuota tutin pois ottamista, koska syö hoidossa myös unilla tuttia ja onhan se hyvä lohtu siellä jos tulee ikävä. Pojulla on nukkumaan mennessä myös oma unipupu, joka luo turvaa. Hoidossa on ihan samanlainen pupu kuin kotonakin unia turvaamassa.
Kananmuna-altistus tehdään muutaman viikon sisällä keskussairaalassa. Muuten allergiat ovat pysyneet seesteisessä vaiheessa. Poju ei pulauttele enää ollenkaan (IHANAA!). Olemme saaneet otettua bataatin ja päärynäsoseen takaisin ruokavalioon. Ne poistuivat aikeisemmin sen takia kun pieni pulautteli niiden syömisen jälkeen erittäin runsaasti. Seiti on myös sopinut pojulle, sekä kaupan puolukkainen hedelmäsose. Tällä viikolla koitamme vehnää, sekä viikonloppuna mango sosetta.
Pojun iltapäivä päikkärit ovat alkaneet jäämään pois. Toisina päivinä nukkuu vielä iltapäivällä, mutta yöunille käyminen on vaikeaa, kun ei yhdeksän maissa vielä väsyttäisi. Muutamana päivänä on herännyt päiväunilta klo.14 ja valvonut 20 asti, jonka jälkeen on nukahtanut jo maitopullolle. Uni on ollut myös paljon levollisempaa kun on valvonut pitkän pätkän illalla. Kai sen on tämän illan taistelujen jälkeen uskottava, että meillä on jo iso poika!
Mutta nyt nukkumatti kutsuu jo kovasti, että huomenna jaksaa työn saralla puurtaa.
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja sitäkin ihanampaa joulun alusaikaa.
T.Nimimerkillä - laitoinpas viikonloppuna ulkopihavalot kuntoon ja päälle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti