Ensimmäinen liikunta painotteinen kuukausi on nyt takana, enkä muista koska olisin liikkunut näin paljon ja täysin omasta halustani. Monta kertaa on lenkin alussa tehnyt mieli luovuttaa, mutta voi että tuota fiilistä kun tulee lenkiltä kotiin. Aivan mahtava olo ja psyykkinen olo vielä parempi - minä jaksoin, minä pystyin siihen!
Pääpaino on ollut pyöräilyssä, sitä vauhdin hurmaa rakastan. Tarkoitus olisi ostaa pyörään matkamittari, niin pystyisin myös vauhdissa katsomaan kuinka pitkän matkan olen jo mennyt. Puhelimeni on takataskussa, joten sitä ei tule kaivettua esille. Sport Tracker ohjelma on ollut tosi mukava, siitä näen kuinka pitkän matkan olen kulkenut, sekä reitin. Monesti kotona ihmetellään poikien kanssa, että mistä se äiti on nyt pyöräillyt?
Tässä yhteenvetona tämän kuun 2.8-2.9.2014 lenkit:
Juoksu: 1kpl 5,26km
Kävely: 6kpl 30,99km
Pyöräily: 11kpl 146,12km
Lisäksi vielä päivittäinen liikkuminen. Olen pyrkinyt käymään kaupassakin kävellen. Pojun kanssa on mukava käydä kärryttelemässä kun pieni viihtyy niin hyvin maisemia katsellen.
Yksi ongelma minulla on, sillä kun olen hetki aikaa juossut, niin sääriini alkaa sattumaan. Penikoiksi tätä vaivaa ilmeisesti kutsutaan ja useimmissa tapauksissa vaiva helpottuu kun juoksee vain, että jalat tottuvat siihen. Olen ostanut keväällä urheiluliikkeestä kunnon vaimentavat lenkkarit tätä vaivaa helpottaakseni, mutta en ole huomannut niistä olevan apua. Kävin pururadalla juoksemassa ja siellä tämä kipu ei tuntunut, eli pehmeä maa on vissiin hyväksi jaloilleni. Tosin, en jaksa juosta vielä kovinkaan pitkiä yhtämittaisia matkoja. Eiköhän tuo juoksukestävyyskin tuosta kehity kun vain harjoittelee. Kävelyn lomassa olen välillä juossut lyhyitä matkoja, mutta kävelyohjelmaa olen käyttänyt tuolloin tracker:ssa.
Seuraava askel olisi ruokavaliomuutos. Nyt olen syönyt ihan normaalisti ja sallinut itselleni yhden karkkipäivän viikossa joka on ajoittautunut useimmiten perjantaille. Tämä on virhe, sillä sitä karkkia (sipsiä ja suklaata) on jäänyt yli, jota syön sitten muinakin päivinä siihen asti kun namit on hävinnyt masuun kaapista kiusaamasta. Minulla ei saisi olla mitään herkkuja kaapissa, sillä itsehillintä on edelleen liian huonoa ja syön ne sitten sieltä kiusaamasta. Nolla toleranssi karkkipäivälle! Kasviksia pitäisi myös lisätä ruokavaliooni, sitten olisin tyytyväinen.
Syksyn liikuntatuntien alkamista odotellessa. Katsoin myös lehdestä, että naapurikunnassa olisi personal trainer palvelu. "Etkö uskalla aloittaa saliharrastusta? Tarvitsetko tuuppausta saliharrastuksen aloittamiseen?"- ohjelma aloittelijalle sopisi minulle paremmin kuin hyvin. Jos liikuntainnostukseni tässä säilyy, niin voisin tuollaista jopa tosissani harkitakin. Sehän voisi olla minulle palkinto tästä uurastuksesta.
Ensimmäinen liikuntapainotteinen kuukausi on nyt takana ja olen erittäin tyytyväinen itseeni, että olen jaksanut tsempata itseäni eikä innostus ole lopahtanut. Olen nimittäin monta kertaa aloittanut liikuntaharrastuksen, mutta aina se on tyssännyt johonkin. Eilen satutin selkäni ja pojua nostellessa siihen juilii ikävästi. Onneksi siihen ei pyöräillessä satu, joten en saanut tästäkään tekosyytä hiukan himmata tahtia. Enkä olisi kyllä halunnutkaan, sillä nautin vauhdin huumasta <3
Siis mullahan on kunto aivan nollassa tällä hetkellä, enkä oikein tiedä miten tsemppaisin itseni taas liikkumaan, mutta tosta juoksuasiasta sanon (silti! :D) sen verran, että itse kun aloittelin ennen raskautta juoksemista niin huomasin, että parasta on alottaa aivan älyttömän hitaalla (kävelyvauhti) lönköttelyllä, koska nollakunnolla juoksu ei vaan onnistu! Se tuntuu aluksi rasittavan hitaalta, mutta siinä tulee kuitenkin ihan eri tyylillä liikuttua kuin kävellessä. Silleen hitaasti lönkötellessä jaksaa todella pitkään ja sitä kun jatkaa muutaman kerran niin huomaa, että lenkki meneekin kohta 'juosten'. Sit pikkuhiljaa nopeuttaa menoa vaikka sykleissä, osa hitaasti, osa nopeammin. Voi miksi en saa itestäni irti, että lähtisin lenkille!!!???!! :D
VastaaPoista