sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Pieni ihminen kertaa kolme

Onko ihanampaa tunnetta kuin aamulla herätä pieni ihminen liimautuneena viereeni? Ja ensimmäisenä kun tämä pikkuinen raottaa luomiaan saan valloittavan hymyn hymykuoppineen :)
 
Pojun odotusajan masu rv31 vuonna 2013
 

Äitiys on ihme. Ihme on saada kokea se kolmella erilaisella tavalla. Jokainen pienen ihmeen syntymä on ainutkertaista. On erilaisia odotusaikoja, erilaisia hetkiä olla äiti. Jokainen niistä rakensi minusta tällaisen millainen olen nyt.

Esikoisen odotusaika oli maailman ihaninta aikaa. Voi sitä malttamattomuutta kun odotti pikkuista vauvaa saapuvaksi. Silloin tiesi tarkalleen ja päivälleen mikä raskauden ajankohta on menossa. Sitä silitti pikkuiset vaatteet kaappiin ja petasi vauvan sängyn jo hyvissä ajoin. Monta kertaa piti kurkata vaatekaappiin ja ihastella niitä pienen pieniä vaatteita. Voi kun minusta tulisi jo äiti.
 
Kaikki lehdet, ystävät ja muut äidit toitottivat, että äidin rakkaus lapseen syntyy heti laitoksella kun saat lapsen syliisi. Kun loppumetrit eivät menekään kuin oppikirjoissa eikä vauvaan rakastukkaan heti ensi silmäyksellä. Babyblues oli ihan hirveää, eikä imetys lähde käyntiin. Kun vauva syntyi oli ensimmäiset viikot ihan kamalia. Kaikki itketti. Eikä sitä uskonut, kuinka kiinni vauvassa on. Minusta tuntui kuin kaikki äidit olisivat valehdelleet minulle. Tällaistako on olla äiti?

Esikoinen syntymäpäivänään 2005
 
Esikoinen nukkui 3-4h päiväunia ja heräsi öisinkin vain 2 kertaa. En osannut nauttia näistä hengähdystauoista vaan odottelin, että pieni heräisi. Kun vauva oli hereillä odotin, että vauva nukkuisi. Uudet taidot ilmoitettiin miltei sukulaisillekin. Oli ilo katsoa kun kasvoit ja kehityit niin hitaasti mutta varmasti. Ensimmäinen vuosi sinun kanssasi tuntui niin hurjan pitkältä. 1-vuotias synttäreiden jälkeen nukuit kokonaisia öitä. Kiitos esikoinen kun sain harjoitella sinun kanssasi äitiyttä kompastuskivineen kaikkineen :) Olithan sinä minun ensimmäiseni ja minä sinun äitisi.

Sinä toinen lapseni synnyit kun veljesi oli 11 kuukautta vanha. Hurjan nopeaa meni odotusaika. En osannut sanoa missä vaiheessa raskautta menin, jos joku sitä tiedusteli. Sinun syntymäsi ihme oli ihanaa, mutta kovasti kaipasin myös esikoista joka odotti minua ja sinua kotiin. Ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Oli työtä: vaipanvaihtoa, syöttämistä, leikittämistä ja nukuttamista. Nukuitte eri aikaan päiväunia ja sinä nukuit niitä huonommin. Äiti oli väsynyt ja öisin ei saanut unen päästä kiinni kun muut nukkuivat. Pelkäsin koska taas heräät? Pelkäsin antautua äitiyden vietäväksi ja nauttia teistä pikkuisista. Synnytyksen jälkeinen masennus ja koko elämä tuntui kamalalta. Onneksi osasin ajatella pitemmälle ja odottaa sitä hetkeä kun te olette isompia ja annatte enemmän itsestänne.
 
Keskimmäinen 1kk vuonna 2006
 
Teidän kasvaessanne myös rakkauteni teitä kohtaan kasvoi päivä päivältä ja hetki hetkeltä. Ihminen oppii myös rakastamaan. Välittää hän osaa oppimattakin. Voi sitä kikatuksen määrää ja ihania yhdessä olon hetkiämme. Painajainen muuttui iloksi, elämämme onnelliseksi ja perheemme kokonaiseksi. Äiti oli oppinut olemaan äiti ja rakastamaan teitä kovan työn ja tuskan kautta.

Esikoinen vasemmalla 3v ja keskimmäinen oikealla 2v vuonna 2008
 
Ajatus kolmannesta lapsesta kiusasi minua monta vuotta. Haaveilin, unelmoin ja pelkäsin, että synnytyksen jälkeinen masennus toistuisi. Ylitsepääsemätön puuttuvan palasen tunne ja lapsenkaipuu saivat minut haluamaan sinua. Olisikohan minulla mahdollisuutta olla vielä yhden lapsen äiti?

Sain sen tilaisuuden ja olin elämäni kunnossa odotusaikana. Nautin joka päivästä sinun valloittaessasi kasvavaa masuani. Rakastin sinua niin kovasti jo masussani ja tiesin unissanikin kuinka pitkällä raskauteni oli menossa. Kun synnyit koin ensimmäistä kertaa sen ilon ja onnen tunteen - itkin ilosta!

Nautin sinusta ja joka päivästäsi. Katson sinua vielä 5kk:n jälkeenkin kun nukut enkä malttaisi nukkua. Nuuhkuttelen vauvan tuoksuasi ja nautin sinun lähellä olostasi. Kannan sinua sylissäni niin paljon, että vielä sinun kasvaessasikin varmasti ikävöin sitä hetkeä kun viihdyit sylissäni. Nautin imettämisen ihmeestä, jota en koskaan uskonut kokevani. Olen tällä hetkellä maailman onnellisin äiti. Olen onnellinen isoista pojistani, jotka opettivat minulle kärsivällisyyttä heidän kasvaessaan isoksi. Se aika on mennyt ihan liian nopeasti, vaikka aina tuntui etteivät he koskaan kasva vaan ovat aina vauvoja. Olen onnellinen saadessani kokea tämän kaiken vielä kerran. Pidän siitä, että osaan nauttia jokaisesta päivästä täysin siemauksin. Ihmetellä kasvuasi, atooppista ihottumaasi ja jaksan itse olla maidottomalla dieetillä, että sinulla olisi hyvä olla. Jaksan herätä kanssasi öisin ja rauhoitella sinut takaisin unen. Nukkua vierelläsi ja olla onnellinen. Nauttia teistä kaikista kolmesta pojastani.
 
Poju 4kk
 
Älkää lapseni kasvako liian nopeasti. Nautitaan tästä ajasta. Antakaa minun olla tällainen äiti kuin olen ja olkaa te pojat sellaisia kuin teidät on tarkoitettukin. Kaikki omanlaisianne. Älkääkä hyljätkö minua sitten kun harmaannun ja tulen vanhaksi. Tulkaa katsomaan minua sitten kun luulen teidän olevan vielä pieniä enkä tunnista teitä isoina miehinä. Pitäkää kylmenevästä kädestäni vielä viimeisillä hetkilläni kiinni. Olette antaneet minulle niin paljon, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Rakastakaa läheisiänne ja pitäkää huolta toisistanne kun en ole enää täällä.

Kiitos että saan olla äiti :)

8 kommenttia:

  1. Siis mikä uskomattoman ihana kirjoitus <3 Yritän pidätellä kyyneleitä, mutta varsin huonolla menestyksellä. Hyvää äitienpäivää siskokulta, olet rakas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ihanaa äitienpäivää myös sinulle siskoseni, olet minulle erittäin tärkeä ja rakas <3

      Poista
    2. Minulle tuli ihan kyyneleet silmiin kuin luin tekstiäsi. Kaunis kirjoitus. Olin lperheen kanssa HopLopissa kun luin läppäriltä tuon tekstin enkä silloin kyennyt kirjoittamaan kommenttia etten olisi alkanut itkeä siellä.

      Hurjan pieni ikäero on kahdella isommalla lapsellasi. Haitko ja saitko apua masennukseesi? Ihanaa kun nyt olet voinut nauttia vauva-ajasta.

      ps. meidän kuopus on syntynyt myös vuonna 2005, esikoinen vuonna 2003

      Poista
    3. Kiitos :)

      Uskon, että osasyy tuohon synnytyksen jälkeiseen masennukseen oli juurikin tuossa, että esikoisen jälkeen toinen lapsi syntyi niin nopeasti. Olin myös hiljan muuttanut uudelle paikkakunnalle, josta en tuntenut kuin mieheni ja hänen sukulaisensa. Alku oli raskasta, mutta nyt kun pojat on isompia on ollut ihana seurata kuinka tärkeitä he ovat toisilleen. Toisaalta nyt tuntuu haikealta, ettei poju voi enää saada sisarusta - niin läheistä kuin isommat ovat toisilleen olleet. Varmasti on pojulla ja kahdella isommalla aivan erilaiset välit nuorena kuin kahdella vanhimmalla.

      En oikein osannut hakea apua. Neuvolassa huomasivat masennukseni ja kaksi kertaa olin neuvolapsykologin kanssa juttelemassa. En saanut mielestäni sellaista apua kuin olisin tarvinnut. Syy tähän huonoon apuun, oli varmasti tämä pieni paikkakunta jossa tällaiset avut ovat rajallisia. Näin jälkeenpäin on voittajafiilis - selätin sen pirulaisen hittovie! Ennen kuin omalle kohdalle sattuu masennus (tässä tapauksessa siis synnytyksenjälkeinen sellainen), niin sitä ei voi sanoin edes kuvailla kuinka kauheaa se on. Kiitän joka päivä siitä, että jaksoin kahlata sen läpi ja olen edelleen täällä nauttimassa nyt kerrankin äitiydestä niin kuin siitä on tarkoitettu nautittavan :)

      Oikein mukavaa äitienpäivää myös sinulle!

      Poista
  2. <3
    Ihana ja niin rehellinen, avoin kirjoitus.

    VastaaPoista
  3. Ihana teksti! Kivaa, että joku uskaltaa kertoa ääneen myös sen, ettei se ole aina pelkkää juhlaa! Mahtavaa kuitenkin, että tän viimeisimmän kanssa olet saanut kokea äitiyden onnen heti alusta saakka :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Olen myös itseeni tyytyväinen, että uskalsin kokea tämän kaiken vielä kerran, vaikka oli sekin riski ettei kaikki olisikaan mennyt näin hyvin. Olen onnellinen siitä, että poju on ollut helppo ja tyytyväinen paketti. Nyt olen osannut nauttia pikkuisesta ja ottanut itsekin paljon rennommin, kun tiedän että pian hänkin kulkee reppu selässä kouluun. Ihana tunne kun osaa iloita arjesta ja äitiydestä - on niin onnistunut fiilis, että varmasti saakin olla rehellisesti onnellinen :) On ihana tunne kun perhe tuntuu nyt kokonaiselta ja tämä äitienpäivä vain korostaa tätä äitiyden ihanuutta.

      Poista