Mikä siinä on kun jämähtää paikoilleen? Tällä voidaan tarkoittaa montaa eri jämähtämistä, mutta minä olen jämähtänyt tähän "tyyliini". Aamuisin laitan lähestulkoon aina samalla tavalla hiukset. Jakaus samaan kohtaan ja hiukset auki. Meikistä puhumattakaan. Vaatekaapista otan ne tutut ja turvalliset vaatteet päälleni, vaatteita olisi kyllä vaikka millä mitalla vaihtelua tuomaan.
Minulla on ollut ennen lapsia sellainen vartalotyyppi, että olen saanut mutustaa vaikka ja mitä eikä se ole koskaan näkynyt painossani. Lapsien jälkeen on painoa alkanut kertymään pikkuhiljaa.
Vartaloni on muuttunut uskomattoman paljon tämän viimeisen 1,5-vuoden aikana. Pojua odottaessani painoni ei noussut kuin 7kg, mutta lähtöpainoa oli mielestäni reiluhkosti. Kun pieni valloitti maailman laihduin nopeasti omiin mittoihini ja imetyksen, sekä imetysdieetin takia laihduin itsestään reilusti lisää.
Painoin lopulta 53kg, kun jouduin lopettamaan imetyksen pojun edelleen saamien allergiaoireiden takia vaikka olin supistanut ruokavaliotani jo erittäin suppeaksi. Vain imetyksen lopettaminen sai pojun allergiaoireet häviämään, joten jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen että tuon päätöksen silloin aikani tein. Imetyksestä ei sen enempää, siitä lukee aikaisemmissa postauksisssa..
Olin enemmän kuin tyytyväinen tuohon painooni - olen ennen isoja poikia painanut viimeksi tuon verran. Pituutta minulla on 154... Ruokailutottumukset paheineen palasivat melko nopeasti imetyksen lopetettuani. Mikä siinä on kun sitä itsekuria ei ole enää vaikka sitä itsekuria oli silloin kun minun oli vältettävä ruoka-aineita tai lopetettava imetys? Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon, sillä se olisi parhaaksi pojulle. Miksi en voisi itseni vuoksi katsoa mitä suuhuni laitan ja pukea jalkoihini vähän useammin lenkkarit. Antaa itselleni hyvinvoivan vartalon ja mielen. Olen pettynyt myös siinä suhteessa itseeni, että yritin jättää herkut pois, mutta ei...
Paino on salakavalasti kertynyt takaisin ja tämä on osasyy siihen miksi sieltä vaatekaapista ei vain löydy päälle puettavaa. Otin ja vein jo pieneksi jääneet housut kirpputorille, miksi niillä itseäni kiusoittelisin kun eivät kerran mahdu päälle? Edelleen olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen, toki nyt siellä yläpäässä, kun imetyksen loputtua olin siellä normaalipainon alapäässä. Peilikuva taas kertoo toista, miksi juuri minulla paino kertyy takapuoleen ja jenkkakahvoina? Olisin voinut nuo kilot ottaa vaikka rintoihini - kiitos!
Nyt kun kevät tekee tuloaan on aika kaivaa polkupyörä vajasta ja aloittaa liikkuminen. Osaltaan työpäivät verottavat, eikä sitä jaksa lähteä liikkumaan kun töistä kotiutuu. Nyt täällä paikkakunnalla järjestettäisiin 2,5h saliharjoittelu opetusta, uskaltautuisinkohan tuonne kokeilemaan? Olen kauan haaveillut, että uskaltautuisin mennä salille. Jos se olisi sellainen liikuntamuoto josta oikeasti voisin nauttia? Nyt olisi niin helppoa kun saisi ohjausta ja heti kerralla oppisi tekemään liikkeet oikein.
Mietin jo, että kävisin vaatekaappini perinpohjaisesti läpi, veisin kirpputorille kaikki ne vaatteet joita ei ole tullut kuukausiin pidettyä ja ostaisin sinne sellaisia vaatteita joita tulisi oikeasti käytettyä. Olisi niin ihanaa kun joku kertoisi minulle mikä vaate minun vartalolleni sopii ja mikä ei. Joku joka toisi sovituskoppiin vaatteita ja kertoisi mitä ostat.
Tunika/Mekko kirpputorilta 1e, oli niin ruma, että on jopa kaunis leikkauksien ansiosta :)
Nyt kuulkaa naiset katsokaa peiliin, nostakaa leuka pystyyn ja olkaa ylpeitä siitä miltä näytätte! Meitä jokaista tarvitaan, olimme sitten laihoja tai muodokkaampia, pitkiä tai lyhyitä - jokainen olemme onnen ja kaiken tämän ihanuuden ympärillämme ansainneet!
Ihastuttavaa naisten päivää, arvoisan naiset!