sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Imetys

Ennen kuin imetin omaa lasta minua hävetti imettävien äitien puolesta. En pitänyt sopivana jos äiti imetti lastaan julkisilla paikoilla. Pidin myös pahana kun ystäväni kahvipöydässä mitään sanomatta alkoi imettää lastaan. En osannut puhua imettävän äidin kanssa kun pelkäsin, että katson vahingossa vauvaan. Eihän rinnalla olevaa vauvaa saanut katsoa. Jotenkin häpesin koko imetysasiaa ja mielestäni imetyksestä oli tehty ihan liian suuri aihe, kasvoivathan vauvat hyvin korvikemaidollakin. Tuntui, että imettävät äidit väheksyivät minun äitinä olemistani kun vauvani joivat tuttimaitoa.
 
Mutta nyt, kuinka väärässä ihminen voikaan olla?
 
Ensimmäisestä päivästä lähtien kun poju on ollut rinnalla en ole hävennyt kaivaa rintavarustustani esille. Sairaalassa ties kuka saattoi kävellä huoneeseen kun yritin sinnikkäästi opetella vauvan kanssa oikeanlaista otetta rinnasta. Kotona en hävennyt imettää vauvaa kun vieraita oli kylässä. Jopa kahvipöydässä jos vieraille kävi. Tietenkin kysyin aina luvan saanko imettää vauvaa samalla? Nyt en häpeä imettämistä ollenkaan. En ole kuitenkaan "joutunut" imettämään kuin lastenhoitohuoneissa ja autossa vauvan nälän yllättäessä. Ehdin kyllä aina siirtyä ns. rauhallisemmille vesille kun pojulla on nälkä yllättänyt. Olen myös saanut myönteisemmän asenteen omaa imetysfobiaani kohtaan - sehän on ihan luonnollinen asia!
 
 
 
Olen nyt monta päivää lukenut netistä vauvojen allergioista, imetyksestä, imetysdieetistä ja kaikesta mahdollisesta näihin liittyen. Mieleeni on jäänyt yksi tärkeä pointti: joissakin tapauksissa vaikka äiti on ollut kuinka laajalla imetysdieetillä tahansa niin vauvan oireet ovat lakanneet vasta siinä vaiheessa kun on siirrytty korvikkeeseen. Monet tällaisen kokeneet vanhemmat sanovat, että jos olisivat tämän tienneet niin olisivat päästäneet imetyksestä aikaisemmin irti. Jos ihottuma palaa kortisonikuurin jälkeen, niin ajattelin vauvan parhaaksi kokeilla apteekin nutrilon peptiä, joka vauvalle on määrätty mikäli imetyksestä luovutaan. Imetystä ei voi enkä aijokkaan heti lopettaa, koska voi olla ettei tuo ensimmäinen korvike sovi. Poju saattaa saada siitäkin oireita ja sen takia korvikkeen aloitus pitää tehdä erittäin varovaisesti. Toivotaan, että ensimmäinen sopisi, koska nämä erikoiskorvikkeet ovat hintavia kokeiluja ja toivon, että päästäisiin edes jossakin asiassa tämän allergiaryppään joukossa helpolla. Jos ja kun sopiva korvike on löytynyt on tarkoitus testata josko se toisi pojun ihottumaan helpotusta.
 
 
 
En ole aikaisemmin ollut mikään imetysfanaatikko, sillä isoja poikia en ole imettänyt viikkoa pidempään. Nyt kun imetys kerrankin onnistui ja olen nauttinut tästä erittäin paljon siitä on oikeasti tosi vaikea luopua. Olen pohtinut pääni puhki tätä asiaa. Olenko valmis luopumaan imetyksestä? Helpoista öistä kun pojun saa ottaa viereen rinnalle nukkumaan? Luopumaan pitkistä aamuista, kun poju yleensä nukahtaa vielä aamumaidon jälkeen ja saadaan nukkua jopa kymmeneen. Olisin täysin valmis jos tietäisin varmasti sen tuovan pojulle helpotuksen. Sitä kun ei voi tietää kuin kokeilemalla. Olen itkenyt asian vuoksi ja saanut itkupotkuraivareita kaivaten vastauksia. Olen surenut pienen puolesta, koska olisin oikein mielelläni jatkanut imetystä vielä pidempäänkin. Toisaalta olen pettynyt itseeni, enkö osaa tuottaa oikeanlaista maitoa? Jos vauvan olo ei helpotu korvikkeella olen itselleni vihainen siitä, että lopetin imetyksen jos vauva ei kokeilun jälkeen enää huolikkaan rintaa, mikäli sieltä edes maitoa sen jälkeen tarpeeksi tulee. Tässä vaaditaan sinnikkyyttä ja rohkeutta.
 
On tämä 6 kuukauden imetys kuitenkin iso saavutus ja minun pitäisi olla ylpeä siitä. Toivotaan ettei ihottuma palaa kortisonikuurin jälkeen ja saadaan jatkaa ihan samaan malliin niin kuin tähänkin asti, rintamaidolla.

5 kommenttia:

  1. Muistan vieläkin miltä tuntui, kun taistelin itse Tyypin imetyksen kanssa ja lopulta terveydenhoitaja sanoi, että nyt taitaisi olla parasta lopettaa ja mieluummin yhdellä kertaa, koska stressi asiasta oli itselleni jo ihan käsittämätön ja varmaan myös vaikutti maidon tyrehtymiseen. Kun sitten päätös lopettamisesta oli tehty, tuntui muutaman päivän ajan todella pahalta ja sitten helpotti, kun Tyyppi oli itse varsin tyytyväinen vauva saadessaan masun täyteen ruokaa.

    Tämän toisen kohdalla en aio ottaa pienintäkään stressiä imetyksestä. Kokeillaan, onnistuu jos onnistuu. Jos ei onnistu, niin tiedän, että korvikkeella ja tuttipullolla kasvaa kuitenkin varsin suloisia lapsukaisia. :) Sen vuoksi, jos teillä nyt käy niin, että imetys päättyy tähän, niin toivoisin ettet ainakaan liikaa itseäsi soimaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä onkin jännää, koska silloin kun poju syntyi ajattelin myös, että onnistuu jos onnistuu enkä olisi edes pahastunut jos ei olisi onnistunut, mutta nyt kun tämän imetyksen makuun on päässyt niin on vaikea päästää irti...

      Tiedän, että on ihan tyhmää syyttää itseään, mutta toivon ja tiedän että se helpottaa kuitenkin sitten kun näkee että pojun on hyvä olla, jos imetyksestä joudun luopumaan...

      Poista
  2. Mulla on ollut aivan samanlaiset tunteet imetystä ja imettäviä äitejä kohtaan kuin sullakin! Mutta jotenkin nyt kun oman lapsen syntymä lähenee niin ajattelen ihan eri lailla.

    Toki varmaan jos joutuu julkisesti sitä tekemään, voi suojautua vaikka harson alle, ettei esim. koko kahvilan asiakaskunnan tarvitse seurata touhua jne. Mutta siis nyt se tuntuu luonnolliselta, toisin kuin aiemmin. Mäkin mietin ennen aina, että miksi et voinut kotona tehdä tota plaa plaa. Ikään kuin se nyt onnistuisikin ihan niin :D.

    Sitä vielä odotan mielenkiinnolla, että miltä se itsestä tuntuu kun imettää jonkun muun seurassa. Koska on mulla vieläkin lievästi vaivautunut olo, kun tissi lävähtää tiskiin jonkun muun taholta jossain yhtäkkiä :D :D

    VastaaPoista